Seikkailijajoukkue ja lippukunta

Tervetuloa
- Seikkailijajoukkue ja lippukunta: "Seikkailija tutustuu joukkueeseensa ja lippukuntaansa. Seikkailija saa kuvan partiotoiminnasta seikkailijaohjelmassa ja aloittaa tai jatkaa partiopolkuaan seikkailijana."
- Joukkueen säännöt: "Seikkailija osallistuu joukkueen sääntöjen laatimiseen."

Auttaa suunnittelussa, Auttaa toteutuksessa

Sampo johtaa toimintaa. Ryhmän ensimmäisissä kokouksissa ei vielä ehkä kannata jakaa seikkailijajoukkuetta vartioihin, vaan kaikki toiminta voi olla pääasiassa sammon johtamaa.

Uusi seikkailija ei vielä hahmota lippukunnan kokoa tai sen organisaation rakennetta. Tavoitteena on, että seikkailija ymmärtää, että sudenpennut ovat seikkaijoita nuorempia ja tarpojiin siirrytään seikkailijoiden kaksi-kolmevuotisen ohjelman jälkeen. Tärkeää on myös, että ensimmäisissä seikkailijakokouksissa ennen kaikkea tutustutaan toisiin seikkailijoihin sekä sampoon tai sampoihin.

Tutustukaa oman lippukunnan huiviin, huivimerkkiin, lippuun ja muihin tunnuksiin. Jokaisella seikkailijalla tulee olla vähintään partiohuivi kaikissa partiotilaisuuksissa. Partiohuivi on partiolaisen tärkein tunnusmerkki. Jos lippukunnan perinteisiin kuuluu, että huivin saa lupauksenantotilaisuudessa, kerro siitä seikkailijoille.

Hyvä toimintasuunnitelma on joukkueen laadukkaan toiminnan edellytys. Se on hyvä käydä läpi yhdessä joukkueen kanssa ensimmäisessä kokouksessa. Selitä seikkaiijoille myös, miksi aktiviteetteja ja taitomerkkejä tehdään. Miettikää yhdessä, mikä on hyvä aika retkille ja erikoiskokouksille.

Kerro myös seikkailijapelistä. Kerro seikkailijoille tärkeät päivämäärät, kuten lupauksenanto tai lippukunnan yhteiset tapahtumat, heti, kun saat itse ne tietää. Muistuta, että ilman viikkokokouksissa opittuja taitoja ei voi lähteä retkille ja että erikoiskokous menettää arvonsa, jos niitä on liian usein.
Aloittakaa pikkuhiljaa myös vartiojärjestelmän käyttö. Jaa joukkue seuraavissa kokouksissa vartioihin ja nimeä vartionjohtajat. Vartioissa voidaan ensimmäisinä kertoina tehdä vain osa kokouksen ohjelmasta ja tulevaisuudessa enemmän. Vartioiden kokoonpanot voivat vaihdella ainakin alussa.

Keskustelkaa yhdessä siitä, millaisia sääntöjä joukkue tarvitsee ja laatikaa niistä sääntötaulu. Sammon kannattaa vilkaista kasvatustavoitelistaa ennen sääntöjen laatimista. Kyse ei ole vain komean sääntölistan laatimisesta. Tehtäväsi on saada seikkailijat ymmärtämään, ettei sääntöjä laadita johtajaa varten vaan heitä itseään varten. Jos ja kun sääntöjä rikotaan, palatkaa niihin aina uudestaan ja keskustelkaa siitä, miksi tällainen sääntö on päätetty laatia. Noudattamattomat säännöt menettävät merkityksensä. Jättäkää sääntötauluun tilaa uusille säännöille.

Ohjaa vartioita ja lopullista sääntöjen valintaa. Johdattelee keskustelua.

Joukkue jaetaan vartioihin. Jokainen vartio laatii viisi sääntöä, joita toivoisi joukkueen noudattavan. Säännöt kirjataan ylös. Jokainen vartio valitsee keskuudestaan johtajan, joka esittelee vartion keksimät säännöt. Lopuksi säännöt käydään yhdessä läpi ja valitaan joukkueena, mitkä otetaan käyttöön.
Jaa jokaiselle vartiolle tätä varten paperia, kyniä, tusseja ja kartonkeja.

1. Kerro oman partiohistoriasi kautta, mitä kaikkea partiossa voi tehdä. Tuo kokoukseen valokuvia partiotapahtumista, joissa olet ollut mukana. Kerro, ketkä olivat sinun johtajiasi ja mitä kanssasi samassa laumassa tai vartiossa aikanaan olleet nyt tekevät partiossa.

2. Jos mahdollista, pyydä lippukunnanjohtaja vierailemaan kokouksessanne. Lippukunnanjohtaja voi esitellä kolon ja muut siellä kokoontuvat ryhmät ja johtajat joukkueellenne.

3. Nimi on ryhmän yhteisistä tunnuksista tärkeimpiä. Joukkue joko valitsee sen itse tai saa sen perintönä. Ensimmäisessä joukkueen tapaamisessa kannattaa aloittaa nimen suunnittelu tai tutustua etukäteen annettuun nimeen. Jos lippukunnan perinteisiin kuuluu, että ryhmä saa lippukunnassa vuosikausia käytössä olleen nimen, ei nimeä siis tarvitse suunnitella. Sen sijaan on syytä kertoa edellisistä samannimisistä ryhmistä, niiden perinteistä, tavoista ja jälkeensä jättämistä aarteista, kuten viireistä ja vanhoista päiväkirjoista.

B-P nimesi ensimmäisen partioleirin vartiot eläinten nimillä. Tästä alkoi pitkä perinne, jota suositaan vielä nykyäänkin. Joukkue tai vartio voi olla esimerkiksi Karhu, Kärppä tai Kotka. Uudempi versio samasta teemasta voi olla vaikkapa Krokot. Pilkkaavia tai muuten negatiivisia nimiä pitäisi kuitenkin välttää. Putkijoukkuemallissa nimi ei yleensä vaihdu, vaan se voi periytyä vuosikymmenten takaa. Useissa lippukunnissa on käytäntö, että vartioiden nimet ovat yksikössä, laumojen monikossa: Kärppä-vartio ja lauma Kärpät.

Ensimmäisellä partioleirillä Brownsean saarella vuonna 1907 leirivartioiden nimet olivat: Kuovit, Korpit, Sudet ja Härät. Tätä partion historiajuttua voit käyttää iltapuheena ensimmäisessä kokouksessa.

4. Harjoitelkaa lippukuntanne huivimerkin ja lipun symboliikkaa tekemällä niistä yhdessä seinäjuliste. Piirtäkää merkit ja lippu sekä kirjoittakaa, milloin ne on otettu käyttöön ja kuka ne on suunnitellut. Seikkailijat voivat harjoitella huivin ja lipun symboliikkaa piirtämällä niitä. Sampo voi esimerkiksi piirtää huivimerkin tai lipun ääriviivat valmiiksi, ja seikkailijat värittävät ne tai liimaavat värillisiä ja oikeaan muotoon leikattuja silkkipapereita oikeisiin kohtiin. Lippukunnan logoja voi myös painaa tai piirtää kankaalle, josta teette myöhemmin ruokailuvälinepussit kaikille.

5. Aarteenetsintä: Piirrä kolosta mystinen kartta ja merkitse karttaan rasteja aarteen merkiksi. Anna seikkailijoiden etsiä aarretta kololta. Aarteet voivat olla esimerkiksi karkkeja tai hedelmiä, jotka syödään lopuksi yhdessä, tai Seikkailijan kortteja, jotka löytänyt seikkailija saa pitää (yksi per seikkailija).

6. Jos seikkailijajoukkue on kokonaisuudessaan sudenpennuista siirtyvää porukkaa ja mukana siirtymäriittitapahtumassa, voi tämä aktiviteetti ja ensimmäinen seikkailijajoukkueen kokous olla osa pidempää siirtymäretkeä.

Vinkkejä:

1. Sääntöjä on hyvä olla alle viisi, jotta ne on mahdollista muistaa. Sääntöjen kannattaa olla positiivisia eikä vain kieltoja: esimerkiksi "Ollaan kaikille ystävällisiä."

2. Säännöt kannattaa ripustaa kolon seinälle. Kun säännöt on yhteisesti sovittu ja kirjattu, jokainen allekirjoittaa säännöt esimerkiksi partionimi-puumerkillään. Tyylikäs vaihtoehto on kirjata säännöt kronikan ensimmäisille lehdille, polttaa ne kirjan puiseen tai nahkaiseen kanteen tai kirjoa kankaalle. Kolon seinälle tulevan taulunkin voi tehdä nahasta tai kankaasta kartongin sijaan. Nahan voi pingottaa keppien väliin tai voitte nikkaroida köydellä kehystetyn taulun vanerista.

Sääntöjen laatimisesta ja noudattamisesta

Lasten kanssa toimiessa kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Seikkailijajoukkueen kokoiselle porukalle on hyvä tehdä yhdessä säännöt, jotta partiotoiminta on kaikille mukavaa, myös sammoille. Jos seikkailijat ovat oikeasti käsittäneet ryhmän säännöt tärkeäksi jutuksi, niihin on helppo vedota vaikeissa tilanteissa. Kun kerrot, miksi säännöt ovat tärkeät, voit perustella ne omasta näkökulmastasi: sampo on se, joka vastaa täällä siitä, että kaikilla seikkailijoilla on partiossa mukavaa ja turvallista. Myös johtajalle partio on harrastus, joten esimerkiksi yksi sääntö voi olla se, että sinulle tulee ilmoittaa poissaolosta, jolloin tiedät, miten suunnitella toimintaanne.
Säännöt ovat yhteisiä pelisääntöjä, joiden tarkoitus on varmistaa, että kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus osallistua toimintaan. Sääntöjä ei saa olla liian paljon, niiden tulee olla perusteltuja, niistä tulee voida pitää kiinni kaikenlaisissa tilanteissa ja niiden noudattamiseen täytyy sitoutua kaikkien – myös sammon. Yhdessä sovitut säännöt saattavat jopa kohottaa yhteishenkeä. Siksi säännöistä kannattaa keskustella yhdessä. Etenkin toiminnan alussa on tärkeää, että kaikki ymmärtävät ne. Rajat on määriteltävä johdonmukaisesti ja niiden tarkoitus on selvitettävä kaikille. Seikkailijoiden tulee ymmärtää, ettei sääntöjä luoda vain huvin vuoksi. Hyvä tapa ilmaista sääntö on esittää se myönteisessä valossa, sillä kieltoa tekee usein mieli rikkoa. Esimerkiksi ”älä kiusaa” voidaan ilmaista peilikuvana ”tuemme toisia niin, että kaikilla olisi hyvä olla”. Järjestyksenpitoa ei kuitenkaan tarvitse korostaa. Normaalisti sampo vain ohjaa ja pitää lankoja käsissään niin, että yhteistoiminta sujuu. Sääntöihin ei tarvitse puuttua, ellei niitä rikota.

Sammon vastuulla on seikkailijoiden turvallisuus partiotoiminnan aikana. Joskus tulee eteen tilanteita, joissa ei ole keskustelulle sijaa. Esimerkiksi jos vartiolainen lyö toista, sammon on otettava tiukka kanta asiaan. Kukaan ei saa käytöksellään vahingoittaa muita. Mitä enemmän seikkailijat itse ovat säännöistä päättämässä, sitä enemmän he tuntevat ne omikseen. Kun säännöt tehdään heti selviksi, kaikki tietävät, miten missäkin tilanteessa on koko joukkueen kannalta parasta toimia.

Tiedätkö pareman vinkin aktiviteetin tekemiseen tai onko sinulla hyviä kuvia, ohjeita tai videoita aiheeseen liittyen? Olisiko sinulla muita kehittämisideoita tai korjauksia toimintavinkkeihin? Lähetä ne osoitteeseen seikkailija@toimintavinkit.fi

Viiri ja päiväkirja
Partiotavat
Kirjuri

Vastaa