Kaikki kirjoittajan Salla Salmela artikkelit

IMG_5359

Muumien paluu – Boarding complete

Viimeisetkin Suomen joukkueen tarjoamilla paluulipuilla matkaavat joukkueen jäsenet ovat nyt lentokoneissa ja lähteneet kohti kotia. Osa omatoimimatkaajista jatkaa reissujaan, mutta virallisesti jamboreematka Japanin maaperällä on päättynyt.

Tämä tiedettäneen nyt myös johtoryhmän hotellissa Osakassa, jossa jory piti äsken Japanin matkaosuuden päätöskokouksen. Viimeinen Boarding complete –viesti nostatti jonkin verran spontaania riemua.

Johtoryhmä haluaa esittää suuren kiitoksen kaikille mukana olosta maailmanjamboreeprojektimme tähänastisissa vaiheissa. Takana on hieno reissu, jonka mahdollistamiseksi on tehty lujasti töitä.

Kiitos CMT:lle, leirilippukunnanjohtajille ja ISTeille uurastuksesta, leiriläisille kaikesta siitä jamboreeinnosta, jota olette valaneet toisiinne ja meihin kaikkiin muihin sekä koti- ja taustajoukoille kaikesta tuesta ja tsempistä. Tällaiset elämykset syntyvät aina ryhmätyönä.

Toivottavasti Japanin jamboree, 23. maailmanjamboree, on ollut teille yhtä mieleenpainuva elämys kuin meille.

Vaikka jamboree Japanissa on nyt ohi ja viestikanavamme hiljenevät hetkeksi, joukkueen yhteinen taival ei vielä ollut tässä. Pysykää kuulolla: Tiedotamme vielä uutiskirjein, verkkosivuillamme ja somessa muun muassa jälkitapaamisista.

Äsken laskettiin, että Suomen joukkueen johtoryhmä on tähän mennessä tehnyt projektin puitteissa rapiat 250 päätöstä.

Viimeisimpänä päätöksenä kirjattiin, että jory ottaa päiväunet.

19977092971_a34aba9231_z

Jamboree päättyy, matka jatkuu

Ympäri Japania matkaryhmittäin hajaantuneet Suomi-muumit ovat taas heränneet lähtötunnelmiin. Tänään kotiin suuntaavat viimeisetkin joukkueen leiriläiset. Joukkueen matkassa palaavista ISTeistä loput lähtevät huomenna, osa omatoimimatkaajista reissaa maailmaa ristiin rastiin vielä senkin jälkeen.

Mutta olipa paluulippuun kirjattu mikä aikataulu tahansa, matka taitaa jatkua koko joukkueella vielä pitkään. Kenenkään pää tuskin päivittyy arkeen yhtä nopeasti kuin lentokone tuo Japanista Helsinki-Vantaalle. Kun aikaerorasitus hälvenee, saattaa huomata, että jamboreen jäljiltä erilaiselta vaikuttavat paitsi kaukomaiden kulttuurit, myös se ikioma. Joitain asioita on ehkä oppinut arvostamaan entistä enemmän, toisia voi olla valmis kyseenalaistamaan herkemmin kuin ennen.

Sitähän sanotaan, että pitää käydä kaukana, että näkee lähelle.

Kotijoukoissa vallitsee ainakin joukkueelle kiirineiden viestien perusteella jo kova ikävä ja odotus. On vaihdettu puhtaita lakanoita, käyty poimimassa marjoja, kokattu herkkuruokia odottamaan ja taaplattu eteisen lattiaan ulko-oven edustalle odotuspainauma. Kaikki tämä touhotus on sekin palaajalle mahdollisuus nähdä koti arjesta poikkeavassa valossa. Kaukomatkalainen saa tuoreita karjalanpiirakoita natustellessaan varsin konkreettisen muistutuksen siitä, kuinka kovasti ne yleensä niin itsestään selvästi siinä ympärillä pörräävät läheisimmät välittävät.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Olemme joukkueena varmasti kasvaneet paljon. Paras osoitus siitä ovat joukkueen nuorimmat:

Te, jotka lähetitte matkaan leiriläisen, saatte takaisin ISTin. Neljän vuoden kuluttua nykyisestä Suomen jamboreejoukkueesta ei maailmanleirille Yhdysvaltoihin palaa leiriläisenä kukaan. Koko Japanissa nyt remunnut joukko on 24. maailmanjamboreen koittaessa potentiaalista porukkaa tarttumaan kansainvälisen palvelutiimin monenkirjaviin pesteihin.

Osin Japanin reissun tarkoitus onkin ollut kasvattaa seuraavaa vapaaehtois- ja johtajasukupolvea, jotta nuoremmille partiolaisille voidaan jatkossakin tarjota mieleenpainuvia elämyksiä kaukomailla ja lähikonnuilla.

Jos tuo tulevaisuus yhtään tästä muumiporukasta riippuu, niin joukkue uskoo vakaasti, että se näyttää varsin valoisalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luotijunalla kohti kotia

Yamaguchi on nyt jäänyt taa koko Suomen joukkueelta. Viimeiset suomalaiset poistuivat Kirarahamasta tänään aamusella, huristivat busseilla Shin-Yamaguchiin ja suihkauttivat sieltä shinkansenilla joko Osakaan, Tokioon tai Nagoyaan.

Lentokoneeseen kapusi vielä tänään rapiat 200 muumia. Viimeiset joukkueen lennoilla reissusta palaavat leiriläiset lähtevät huomenna, viimeiset ISTit puolestan ylihuomenna.

Hotelleihin asettuneet ovat ehtineet pestä leirialueen tomut varpaistaan ja joko tallustella hetken ihmettelemässä japanilaiskaupunkien mainosvaloloistoa tai ottaa kunnon nokkaunet ennen varsinaista yölepoa.

Kahden viikon leirirupeaman jälkeen suuria spektaakkeleja ei tarvita, vaan muumi ilahtuu hyvin pienestä: kaupungin arkiset ilot kuten jonottomat suihkut ja hiustenkuivaaja ovat aiheuttaneet onnenväristyksiä.

Me kertoilemme kuulumisia niin kauan, kunnes viimeinenkin muumi on saatu lentokoneeseen kohti kotia, mutta huikkalkaapahan vähän terveisiä myös tänne päin, te Suomen ja muut määränpäät jo saavuttaneet ja kotijoukot. Olisi kiva tietää, millainen maku jamboreesta jäi, millaisin mielin kotiin on palattu ja miten paluumatka kaikkineen meni.

Laittakaa vaikka FB-viestiä tai tviitti. Me keräilemme matkafiilinkejä, jos niitä jaatte, ja kursimme niistä vaikkapa verkkokollaasin. Sillä päästään alkuun leirimuisteloissa, jotka jatkunevat tavalla jos toisella vielä pitkään.

111-P9130712

Ps. Sana Yamaguchissa vierailleista huivikauloista on kiirinyt myös metropoleihin: Ainakin osaa sinivalkeat kaulassa Osakan iltahyörinää ihmetelleistä johtoryhmän jäsenistä morjenstettiin tänään spontaanisti partiotervehdyksellä. Tervehtijä, paikallinen bisnesmies, oli ilmeisesti itsekin partiolainen ja mielissään, kun Japanissa oli järjestetty jamboree.

Kuutamo

IST-päättäjäisiä juhlittiin eilen

Eilen jamboreella pidettiin ISTien omat päättäjäiset leirialueen Dome-hallissa. Päättäjäisissä kiitettiin palveluleiriläisiä kovasta uurastuksesta. Täällä on erilaisissa hommissa palvellut noin 8 000 vapaaehtoista. Ilman heitä ei maailmanleiri olisi ollut mahdollinen.

Kunnon IST-hengessä palveluleiriläiset olivat suunnitelleet suuren osan ohjelmasta itse, ja viihdyttivät toisiaan muun muassa tanssi- ja lauluesityksillä.

20150801-jamboree_ville_tarhala- P8010166-2

Tänään Kirarahamasta poistuu Suomi-muumeja kahdessa lähtöaallossa. Leirialueella yhä olevista ISTeistä suuri osa on lähdössä tänään. Huomenna poistuvat sitten viimeisetkin muumit kohti luontaisia esiintymisalueitaan.

Päämajamme NHQ pakataan tänään kasaan, ja muun muassa viestintä muuttaa teltojen kupeeseen puun alle. Sieltä sitten parhaamme mukaan tviittailemme kilpaa aitojen lintujen kanssa. Siispä ei huolta: jos tunnumme hieman hiljenevän entisestä, se johtuu vain siitä, ettei internet yllä toimistopusikkoomme aivan samoin kuin ennen, tai että körötämme jo muiden muumien mukana kohti luotijuna-asemaa. Kuulumisia päivitellään yhä näille verkkosivuille ja etenkin someen aina, kun mahdollista.

19573721833_5edfaa1471_z

Jamboree keriytyy kasaan

Tänään on aloitettu jamboreen pakkaaminen takaisin merikontteihin, busseihin, rinkkoihin ja lentokoneisiin, joissa se Yamaguchiin tuli.

Leiriläisten ensimmäinen aalto on lähtenyt leirialueelta ja Suomi-muumien ensimmäiset matkaryhmät ovat jo ehtineet junaan Shin-Yamaguchissa.

Telttakylästä on  yön aikana laonnut iso osa, päämajojen seiniä puretaan Suomen ja naapurien toimistoteltoilla. Suomen joukkue kertoilee kuitenkin kuulumisiaan niin kauan kuin internetiä riittää, eli pysykäähän kuulolla.

Huomenna pelataan telttatetristä, kun Kirarahamaan niin sanotusti tappiin asti jäävät muumit asettuvat yhteen laaksoon.

Partiolaiset ovat lähdössä taas kukin omaan maailmankolkkaansa, mutta jokainen vie varmasti mielessään mukanaan palasen Kirarahamaa – ja eiköhän meistäkin vastaavasti jää muistijälki Yamaguchiin, jonka asukkaat ovat järjestäneet jamboreelaisille ohjelmaa iltafestivaaleista nuorten yhteisiin pelihetkiin.

On jännä nähdä, mitä kaikkea ajan myötä kasvaa niistä ajatuksenaihioista, jotka 23. maailmanjamboreella tänä kesänä kylvettiin.

Toivotaan ja uskotaan, että maailmalle hajaantuu 33 000 ihmistä, joilla on nyt vähemmän ennakkoluuloja ja enemmän avoimuutta, rohkeutta, iloa ja arvokkaita kokemuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähtöhaikeuden ja koti-ikävän tasapaino

Jamboreen aikana on ehditty käydä läpi tunne jos toinenkin. Medialähettiläs Oona palasi päättäjäisiltana muistelemaan avajaisten ja leirin puoliväliä juhlistaneen kulttuurifestivaalipäivän tunnelmia ja vertasi niiden aikana koettuja tunnelmia jamboreen päätösillan fiiliksiin.

Avajaisten alkaessa ilmassa oli odottava tunnelma. Shown lisäksi odotukset kohdistuivat vasta alussa olevan leirin ohjelmaan ja muihin tapahtumiin. Ehkä silloin kaikille kävi vihdoin selväksi, että olemme hyvin kaukana kotoa, vieraiden ihmisten kanssa valtavalla partioleirillä.

Illan ohjelma antoi alkavalle leirille loistavan alun. Kaikki pääsivät laulamaan leirilaulua ja hurramaan oman maansa lipun saapuessa lavalle. Suurimmat suosionosoitukset keräsi tietysti isäntämaa Japani (ja Suomi heti kannoilla).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Keskijuhlan alkaessa leiri oli käynyt melko tutuksi. Lämpö ei enää tuntunut yhtä tukalalta, eikä aikainen herätyskään ollut yhtä kamala. Tietynlainen yhteishenki oli jo ehtinyt muodostua, kavereita oli kertynyt jo monesta eri maasta, mutta uusiin tutustumista ei olisi jaksanut millään odottaa.

Lavalla nähtiin suosittujen japanilaisten laulajien ja tanssijoiden isäksi myös koko leirin suosikki, Pikachu. Lavan yläpuolella puolestaan lenteli Red Bullin taitolentäjä, joka ihmetytti yleisöään muunmuassa piirtämällä taivaalle jamboreen logon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt, kun loppujuhla häämöttää, olo on samaan aikaan sekä haikea että helpottunut. En haluaisi vielä jättää leiriä enkä täältä saamiani kavereita, mutten myöskään halua olla poissa kotoa enää yhtään pidempään.

Koko leirin vallannut mieletön swoppausvimma antaa vielä viimeisen mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja saada konkreettisempiä muistoja jamboreesta merkkien ja muiden tavaroiden muodossa.

Tässä vaiheessa illan ohjelmalla ei ole enää kovinkaan paljoa väliä, sillä kaikilla tulee joka tapauksessa olemaan hauskaa. Vaikka kyyneliltä ei tulla välttymään, viimeisen illan tunnelmaa ei voita mikään.

Teksti: medialähettiläs Oona Paananen
20150807-jamboree_ville_tarhala- P8070087

11707649_10153427989698991_7912896569077687593_n

Hikikarpaloita ja maailmanrauhaa

Hiroshiman Rauhanmuseossa säilytetty kello pysähtyi 70 vuotta sitten osoittamana ikuisesti hetkeä, jona atomipommi pudotettiin Hiroshimaan.  Kuva: Erja Segerstam

 

Herätyskello pärähtää soimaan. Kello on viisi aamulla. Melkein kahden viikon leirijakson jälkeen hyvin nukuttu, vaikkakin lyhyehkö yö oikeassa sängyssä teki terää. Eilinen ilta Hiroshima Outdoor Parkissa kului lähinnä ruokailun ja infotilaisuuden merkeissä, mutta ehdimme myös sytyttää japanilaiset WA:n muodossa olevat kynttilät vanhemman japanilaisen miehen laulaessa äidinkielellään.

Laskeudumme bussilla alas vuorelta, jossa leirileskus sijaitsi auringon noustessa taivaalla. Japanin näyttäessä parhaita puoliaan herkuttelemme myös meille tarjotulla aamupalalla, päivän erikoisuutena tarjolla oli vihanneksista tehty nakkimakkara. Bussissa meno on hyvin kulttuuririkas, sillä jokaisesta maasta on valittu vain yksi edustaja Hiroshiman pommi-iskun 70-vuotisrauhanseremoniaan, johon olemme matkalla.

Perille päästyämme hyppäämme ulos bussista jakamaan kukkia ja ohjelmalehtisiä seremonian vieraille japanilaisten pikkupartiolaisten kanssa. Jo muutaman minuutin jälkeen saatoin todeta, että Suomen virallinen paita ei ole tehty Japanin ilmastolle, hikikarpalot valuvat selkää pitkin pahemmin kuin ikinä ennen.

Pian pieni iloinen japanilainen mies ohjaa meidät istumaan omille paikoillemme yleisössä ja ojentaa meille korvanapit, joista pystymme kuuntelemaan seremoniaa englanniksi tulkin kääntämänä. Lueskelen erään miehen antamaa lentolehtistä, jossa hän kertoo tätinsä, yhden pommituksesta eloonjääneistä, selviytymistarinan. Näin paikan päällä 70 vuoden takaiset tapahtumat muuttuvat historiankirjan teksteistä konkreettiseksi tapahtumaksi, joka ei valitettavasti edes tapahtunut niin kauan aikaa sitten.

20254667611_777d85f8a0_o

 

Paikalla olevista ihmisistä huokuu suru, mutta myös toiveikkuus. Seremonian aikana ilmaan päästetyt kyyhkyt ja vehreä ”muistopuisto” symboloivat selviytymistä ja toivoa paremmasta huomisesta – siitä, että minkään muun maan tai paikkakunnan ei tarvitse kokea enää samaa kohtaloa kuin Hiroshima tai Nagasaki.

Yleinen maailmanrauhan toivominen ja siihen pyrkiminen kuulostaa helposti jotenkin naiivilta ja kliseiseltä. Partiolaisina olemme kuitenkin kaikki ns. rauhan lähettiläitä, tavoitteenamme jättää maailma paremmaksi kuin se oli löydettäessä, ja siksi viljellä rauhaa jokaisella elämän osa-alueellamme. Maailmassa on 28 miljoonaa partiolaista, ja yhdessä meillä onkin valtava vaikutus ympäristöömme.

Lopuksi ripustamme kaikki origamikurjista tehdyt köynnökset muiden monen tuhannen värikkään kurjen sekaan. Kaikki näyttävät mietteliäiltä, päivän tapahtumat ovat selkeästi saaneet joitakin ajatuksia liikkeelle, tai sitten aikaisen herätyksen ja kuumuuden tuottama väsymys on vain ottanut kaikista vallan.

11705455_10153057623001914_3561094419585645886_oKuva: WOSM

Ennen lähtöä takaisin leirialueelle saamme nauttia tällä kertaa oikeasti herkullisesta, vaikkakin kevyestä lounaasta ja meidän japanilaisiksi musikaaleiksi nimitetyistä kagura-ohjelmanumeroista. Mukaan bussimatkalle meille ojennetaan pienet pussit, jotka sisältävät elokuvia ja mielenkiintoisia lehtisiä atomipommituksesta ja kaupungista tiedonjanoisille.

Katsellessa vehreitä, mutta kauniita ohikiitäviä Hiroshiman alueen maisemia, merta ja vuoria, on vaikea uskoa tänne pommin ikinä tipahtaneenkaan. Suljen silmäni hetkeksi ja nukahdan.

IMG_1855
Teksti: medialähettiläs Pinja Helasuo
19627467093_d40b439d60_k

Viimeistä normipäivää viedään!

Kuva: Mikko Pietilä

Tiedättekös: Kirarahamassa on käynnistynyt viimeinen täysi, ”tavallinen” leiripäivä. Huomenna vietetään jo päättäjäisiä ja seuraavana päivänä ilma on jo lähtötohinaa sakeanaan. Mutta tänään eletään vielä kuin jamboree jatkuisi aina, ohjelmat pyörivät ja muukalaisista ystäviksi muuttuneita moikkaillaan hampaidenpesujonossa.

Jamboree on yhteinen, mutta leirikokemuksia muodostuu lopulta yhtä monta kuin on osallistujia.  Tärkeämpiä kuin ohjelmalaaksot tai päiväretket ovat lopulta pienet, päivittäiset sattumukset. Niistä rakentuu jokaisen oma leirikokemus ja niistä pitkälti riippuu, millaiset muistot Japanin jamboreesta jää.

Osa sattumuksista on heti hauskoja, selkeää anekdoottimateriaalia, niin kuin vaikka se pikku taskurapu, joka löytyi ranskalaisten savussa kurkistelemasta ujosti leirilippukunnanjohtajan toalettilaukusta. (Mitä lie hammastahnaa oli otus lähtenyt lainaamaan.)

Toiset ovat ikävämpiä. Tulee nyrjähdyksiä ja kuumetta, kielimuuri kohoaa pestissä puurtaessa vastaan ja kaikkia ketuttaa.

Eräs brittijoukkueen IST rikkoi jalkansa pahemmanpuoleisesti leirin ensimmäisenä päivänä. Kansainvälisen leirilehti WA:n jututtama poika kertoi olleensa varma, että se oli sitten kauan odotettu Japanin reissu siinä, siistimpiin juttuihin ei nyt pääse. Vaan kaveritpa järjestivät omat menonsa niin, että IST ehti aina mukaan. Kulttuurifestarien iltajuhlassa muut britit nostivat pyörätuolin ilmaan, jotta jalkansa satuttanut sai otettua valokuvia muiden päiden yli.

Haastattelussa vaikutti siltä, että loukkaantuminen oli jo jäänyt jamboreemuistoissa taka-alalle. Päällimmäinen tunne oli ilo siitä, että kaverit kannattelevat, kun maailma murjoo.

Suomen joukkueessa on ollut näkyvissä samanlaista yhteishenkeä. Jos joku voi pahoin, kaverit lähtevät saattamaan leirisairaalaan. Jos ryhmädynamiikka prakaa, osataan itse istahtaa alas, ottaa aikalisä ja todeta, että tämä homma pitää nyt järjestää toimivaksi toisella tavalla.

Kaikki sattumukset eivät jamboreellakaan ole mukavia. Se, miten matkanvarren mutkiin ja kolhuihin suhtaudutaan ja miten ne saadaan hoidettua, määräävät kuitenkin pitkälti sen, millainen muisto kommelluksista jää.

Kulttuurilaaksossa ohjelmapistettä pyörittävä Suomen joukkueen IST Aada Harju tiivisti Jampostin kanssa jutustellessaan asenteen voiman napakasti:

”Kielimuuria ja ongelmia on ollut paljon. Toisaalta täällä on sitten oppinut todella paljon siitä, miten kommunikoida sen muurin yli, ja selvitä niistä ongelmista niistä huolimatta.”

Vielä on hetki aikaa kerätä uusia jamboreekokemuksia ja hioa vanhoista timanttia!

20150804-jamboree_jussi_karhunen- IMG_5046

Jamboreerakkaus kaiverrettiin titaaniin

Tämä rakkaustarina alkaa kilpailuasetelmista. Englannin jamboreella vuonna 2007 ISTit Sanna Ahola ja Paul Knappers nakitettiin työskentelemään kilpaileviin karkkipuoteihin. Perehdytyspäivänä suomalainen tyttö ja hollantilainen poika sattuivat kuitenkin istumaan samaan ryhmään. Juttu kulki niin mutkatta, että sitä piti jatkaa kahveilla Food Houseilla.

Jamboreekahvitteluista siirryttiin leirin jälkeen Skype-puheluihin ja MSN Messenger-viestittelyyn (nuoremmat, se on semmoinen chat-ohjelma, jota ennen WAnhaan käyttivät KAIKKI, toim. huom.).  Pian pari alkoi vierailla toistensa luona Suomessa ja Hollannissa, ja kaksi vuotta siten Paul muutti Sannansa luokse Espooseen – ja liittyi paikalliseen lippukuntaan, tietenkin.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Sanna ja Paul astelevat Japanin jamboreen viilentyvässä illassa virallisiinsa pukeutuneina saamaan liitolleen siunausta Kirarahaman puistolammen eteen kootun leirialttarin ääressä.

”Tää on niin romanttista, että en ehkä kestä”, Suomen joukkueen paidoissa juhlivan kutsuväen seasta supistaan.
20150804-jamboree_ville_tarhala- P8040009

Lempi selätti Japanin lainkin

Paperilla pari avioitui Suomessa päivää ennen lähtöä, sillä Japanin laki ei olisi sallinut virallista vihkimistä leirillä. Sanna ja Paul kuitenkin halusivat, että jamboreella alkunsa saanut rakkaus myös siunataan jamboreella. Seremonianpitoon löydettiin Saksan joukkueen CMT-ryhmästä pastori Philip.

”Tämä seremonia on meille kahdelle, meidän tarinamme”, Paul sanoo.

”Suomessa vietetään vielä juhlat molempien ystävien ja perheen kesken”, Ahola-Knappers -nimen ottanut Sanna lisää.

 

20150804-jamboree_ville_tarhala- P8040070Seremonia pidettiin osin englanniksi, osin saksaksi.

Juhlajärjestelyt hoituivat näpsäkkään. Partiolainenhan on aina valmis, vaikka sitten leirihäihin.

Häämarssin soitti joukkueen oma huilisti toisen huivikaulan toimiessa nuottitelineenä. Eri joukkueiden NHQ:t lahjoittivat parille parastaan: leirimerkkejä ja pehmohirviä. Hääautoksi järjestyi Suomen saunatiimin klassikkomenopeli saunamobiili.

Kyyhkyläiset rengastivat toisensa titaanilla.

”Haluttiin sellaiset sormukset, että ne kestävät jokaisen partioleirin ja purjehduksen.”  

20150804-jamboree_ville_tarhala- P8040238Lahjoja vastanottaessa meinasivat vapaat käsiparit loppua kesken.

20150804-jamboree_ville_tarhala- P8040041Hääväki koko komeudessaan.

20254667611_777d85f8a0_o

Rauhanlähettiläät vievät pommituskaupunkiin tervehdyksensä ja tuovat takaisin paljon pohdittavaa

Kuva: Henri Backman

Jamboreella on valjennut jännittävä aamu. Suomen ja muiden joukkueiden nuoret rauhanlähettiläät ovat lähtökuopissa valmiina aloittamaan yön yli kestävän vierailunsa Hiroshimaan ja Nagasakiin.

Kukin joukkue on saanut nimetä riveistään kaksi lähettilästä, yhden kumpaankin kaupunkiin. Suomea Hiroshimaan edustamaan matkustaa Pinja Helasuo ja Nagasakiin Sami Salminen.

Rauhanlähettiläät osallistuvat Hiroshimassa ja Nagasakissa järjestettäviin atomipommitusten muistotilaisuuksiin. Pommituksista tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Partiolaiset vievät kaupunkeihin oman tervehdyksensä ja osallistuvat yhdessä paikallisten kanssa muun muassa keskustelutilaisuuksiin, joissa pohditaan, miten vastaavat tragediat voitaisiin jatkossa estää.

Aivan kaikkia yksityiskohtia vierailujen ohjelman sisälöstä emme vielä edes tiedä, mutta Pinja ja Sami ovat luvanneet jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan vierailujen jälkeen. Luvassa on molemmilla varmasti ajatuksia herättävä ja mieleenpainuva reissu.

Kaikki 33 000 jamboreelaista eivät voi osallistua muistopäivän tilaisuuksiin, mutta rinnakkaiselosta, tiimityöstä ja halusta etsiä yhteisymmärrystä ja vaihtaa hetkeksi katsantokantaa oppii jamboreella varmasti jokainen. Ne ovat rakennuspalikoita rauhallekin – savuissa, alaleireissä, jamboreella ja maailmassa, jonka eri kolkkiin täältä leirin päätteeksi hajaannutaan.